Jääveistosnäyttely TAMPERETTARET

Jääveistosteltan teema on Tamperettaret

Tampereen 240-juhlavuoden kunniaksi tämän vuoden jääveistosteltan teema on Tamperettaret, myyttiset hengettäret, jotka ovat ratkaisevalla tavalla vaikuttaneet kotikaupunkimme luonteeseen. Näyttely kertoo merkittävien naisten tarinaa, paljastaen samalla mytologisia olentoja, jotka ovat muokanneet ympäristöään – toiset teoillaan, toiset kyvyillään ja toiset kohtalonsa kautta. Jääveistoksista paljastuukin näihin päiviin asti salaisuutena pysyneitä, Tampereen historiaan, sen olemukseen ja kehitykseen vaikuttaneita hahmoja.

Tiesittekö esimerkiksi, että tuhansia vuosia sitten Näsijärven ja Pyhäjärven välissä oli ehjä kangas, kunnes nuori Emma Kallentytär päätti helpottaa veneiden siirtämistä järveltä toiselle. Jokainen Tammerkosken sillalla seissyt arvaa varmaan, miten taru Koskettaresta on saanut alkunsa. Näyttelylle nimensä antanut Tamperetar taas on edistyksen ja kehityksen puolesta puhuva äiti, joka kannustaa meitä kaikkia suhtautumaan ennakkoluulottomasti uusiin asioihin. Tajutar puolestaan auttaa meidän mielikuvituksemme lentoon ja antaa mestarilliset tarinankertojan kyvyt ja taidot niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Niin, ja oletteko koskaan miettinyt, että mistä Naistenlahden voimalaitoksen tuottama lämpö on oikeasti peräisin…

Yllä oleva teksti on lainattu tampere.fi -sivuston tiedotteesta, jonka on kirjoittanut Marianne Luoma.

Jääveistosten tarinat ja veistäjät

EMMA: KOSKETAR

Veistäjät Riitta Matikainen ja Jussi Katajisto

Tuhansia vuosia sitten Näsijärven ja Pyhäjärven välissä oli ehjä kangas. Kankaalla asui muutamia perheitä, väkeä olikin juuri ja juuri sen verran, että paikkaa voitiin kutsua kyläksi. Kylän miehet soutivat kalaan ja metsälle molemmilla järvillä ja siirtyessään vuodenaikojen mukaan eri apajille kantoivat veneet kannaksen yli. Naisilla oli kädet täynnä muita töitä. Nuorella Emma Kallentyttärellä oli kuitenkin ihan oma ylpeyden aiheensa. Tämä tyttö sai kasvin kuin kasvin kasvamaan. Erityisen ylpeä Emma oli uudesta muotikasvista lantusta. Missään muualla ei lanttu kasvanut niin suureksi kuin Emman komennossa.

Eräänä päivän Emma näki taas kasvimaaltaan, kun miehet raahasivat ruuhia ja veneitä Pyhältä ylämäkeen ja Näsille. Hiki valui naamoilla ja rumia sanojakin kuului. Sen enemmän ajattelematta Emma kätevänä kuokan käyttäjänä muiden nuorien kanssa päätti tehdä puron järvien välille. Se auttaisi veneiden siirrossa. Jos vanhemmat ihmiset olisivat kuulleet tästä, he olisivat ehdottomasti kieltäneet, koska tiesivät että puro syövyttäisi hiekkaharjua ja ryöstäytyisi mahdottomiin. Avuliaana mutta tietämättömänä Emma apureineen öisin kuokki puroa. Kun puro sitten valmistui se laajeni samantien valtavaksi koskeksi. Tämä koitui nuorisojoukkion kohtaloksi. Emma ja hänen ystävänsä huuhtoutuivat virran mukana, eikä heitä löytynyt koskaan. Joskus Emman hahmon voi nähdä Koskettarena Tammerkosken virtauksissa.

Vaikka Emmalle itselleen kävi huonosti, hänen sinnikkäästä työstään on koko Tampereen kehitys saanut alkunsa.

ILVES: OPASTAJATAR

Veistäjä Timo Koivisto

Tampere kehittyi sankkojen metsien ja korpien keskelle, jotka olivat soisia ja vaikeakulkuisia. Metsät antoivat turvaa, mutta joskus sankkoihin metsiin myös eksyttiin. Silloin oli huonotkin neuvot tarpeen. Yksi konsti oli pysytellä aivan hiljaa ja odottaa, sillä ennemmin tai myöhemmin Ilves saapuu paikalle tarkistamaan metsänkulkijan. Varovasti nousemalla seisaalleen ja kumartamalla eläimen suuntaan Ilves lähti hitaasti kulkemaan lähintä asutusta kohti. Emoilves oli pyhä, eikä sellaista saanut missään nimessä koskaan vahingoittaa.

Kerrottiin, että joskus Ilvesemo oli pitänyt hengissä ihmislapsia ruokkimalla ja lämmittämällä niitä koko kesän yli. Niinpä Kurun takamailla vielä 1800 -luvulla alussa oli aivan yleistä todeta, että "Tappara tappaa, ilves elättää" jos vanhemmat eivät töiltään kerenneet lapsiaan kaitsemaan. Sittemmin ilveksiä alettiin metsästää ja yhteys niihin katkesi, mutta nyt ilveskanta on taas noussut ja pääsemme jälleen elämään rikasta rinnakkaiseloa.

ANNALIISA: NOKINOKKA

Veistäjä Antti Pedrozo

Annaliisa meni Finlaysonille töihin 12-vuotiaana kesällä 1897. Työ oli kovaa, päivät pitkiä ja pöly ja meteli kävivät kunnon päälle. Lohtua ja vapaudentunnetta raskaaseen ja yksitoikkoiseen työhön Annaliisa sai lintuja seuraamalla. Lintujen vapaus antoi voimaa ja innosti häntä ajamaan myös tehdastyöläisten oikeuksia. Työvuorossa hän joskus avasi ikkunan ja tutuksi tullut naakka saattoi livahtaa Annaliisan koneelle seurailemaan työntekoa. Vuoron jälkeen Annaliisa saattoi istua pitkiä aikoja tehtaanpuistossa naakkaparven keskellä syöttäen niille leivänmuruja. Annaliisan jopa uskottiin osaavan puhua niiden kanssa. Työkaverit sanoivatkin joskus hieman ilkikurisesti, että "siellä se Lissu pitää taas ammattiyhdistyskokoustaan naakkajaostonsa kanssa". Muut eivät välittäneet linnuista, pitivät vain Annaliisaa vähän outona, mutta arvostivat kyllä hänen sinnikkyyttään ajaa yhteisiä etuja.

Jätettyään maallisen vaelluksen Annaliisa vaeltelee vielä tänäkin päivänä lintujen kanssa ja innostaa ihmisiä pitämään kiinni vapaudestaan. Se on tärkein arvo maailmassa. Tämä auttamisen ja avuliaisuuden Tamperetar on osittain naakan hahmossa. Vapaa kuin taivaan lintu.

TAJUTAR

Veistäjä Kari Manninen

Kaikki ihmisten kertomat ja kirjoittamat tarinat on peräisin Tajuttarelta. Mikä hän on? Mistä hän tulee? Onko joku nähnyt hänet? Kyllä, Sofia Pitkänen näki tämän olennon lapsena.

1600-luvulla Jalmari Miettinen oli Mestarillinen tarinankertoja. Kerran muuan Hillevi Pitkänen toi epätoivoisena kuolemansairaan Sofia-lapsensa kuuntelemaan juttua menninkäisistä ja peikoista. Hän ajatteli, että heikko ja lapsi saisi vähän lohtua hiipuvaan sieluunsa. Juttu lähti tavanomaisen lennokkaasti käyntiin ja väki oli mukana hurjan tarinan käänteissä. Hillevinkin se vei mennessään, eikä hän edes huomannut, että lapsi hänen sylistään oli noussut ja mennyt Jalmarin eteen. Tarinan loputtua Hillevi säikähti, että missä lapsi. No Lapsihan nyhti Jalmarin lahkeesta ja vannotti hänelle, että kerrothan ensi viikolla yhtä huikean jutun. Jalmari lupasi. Äiti tuli hakemaan lastaan ja Jalmari kehotti lasta syömään hyvin, että jaksaa sitten tulla viikon päästä. Näin myös kävi. Lapsi sai elämänilonsa takaisin ja oli aina eturivissä kun Jalmari esiintyi.

Sofiasta tuli aikuisena varakas liikenainen ja rahoitti teatteriseurueita. Syyksi anteliaisuuteensa hän kertoi, kuinka lapsena taistellessaan elämän ja kuoleman rajamailla Tajutar tuli ja sanoi: "Älä mene, ihmisillä on vielä monta tarinaa kuulematta".

HUUHKAJA: MAIKKA

Veistäjät Ola Fronc, Stanislaw Nowodworski, Kari Manninen ja Antti Pedrozo

Kun Tampereen ensimmäinen koulu rakennettiin, sen vinttitilaan jäi loukkuun huuhkaja. Se nälkiintyi ja oli jo aivan nääntymäisillään. Viimeisillä voimillaan se raapi lattiaa kynsillään. Kuin ihmeen kaupalla koululainen Birgitta Komulainen kuuli tämä kesken matematiikan tunnin. Sanottuaan opettajalle tästä oudosta äänestä opettaja komensi tapansa mukaan oppilaan nurkkaan. Nurkassa Birgitta kuuli selvemmin äänen ja päätti ottaa selvää mistä on kyse. Seuraavana yönä Birgitta pelasti huuhkajan vintiltä ja antoi sille muutaman hiiren alimpaan nälkään. Tästä kiitollisena Huuhkaja päätti omistautua auttamaan oppilaita.

Vielä tänäkin päivänä se lentelee koululaisten ja opiskelijoiden mielikuvituksiin ja antaa heille viisauttaan. Ja mikä tärkeintä, Huuhkaja järjestää aina välillä juhlat, joissa on hyvää musiikkia ja mahdollisuus saada uusia ystäviä. Me puhumme nyt opiskelijabileistä.

TAMPERETAR

Veistäjät Ola Fronc ja Stanislaw Nowodworski

Tampereen kehitys on näkynyt selkeimmin suurissa rakennushankkeissa. Joka aikakaudella on omat maamerkkinsä. Niillä on ollut vastustajia ja puolestapuhujia. Tampereella asiat menevät eteenpäin. Miksi? Kaiken kehityksen takana on Tamperetar.

Mistä Tamperetar on tullut? Silloin kun täälläpäin asui vain harvoja saamelaisia ja satunnaisia eränkävijöitä sattui tapaus, jossa kaksi lasta joutui pienellä lautallaan virran viemiksi. Lasten äiti oli rannalla ja alkoi huutamaan apua, mutta kukaan ei kuullut. Virta vei lasten rakentamaa heiveröistä lauttaa ja leikit näyttivät saavan surullisen lopun.

Alueella liikkuva kauppias oli kuullut huudot ja riensi jokivarteen. Hänellä sattui olemaan laukussaan juuri myyntiin tullut uutuus: Niilo -merkkinen nylonpyykkinaru. Hän toimi ripeästi ja heitti musan avulla toisen pään lasten lautalle, johon he tarrasivat hanakasti kiinni, näin lautta vedettiin rantaan. Äiti syleili lapsiaan ja ihmetteli kauppiaalle, että mistä noin pitkä ja kestävä ihmenaru on peräisin. Kauppias tuumi ylpeänä, että kehitys tuo tullessaan kaikenlaista tarpeellista. Siitä lähtien äiti puhui kaikille, että kehitys se meidät pelastaa. Uutta ei saa vastustaa, vaan kaikkeen pitää suhtautua ennakkoluulottomasti ja kannustavasti. Tuohon aikaan kaikkea uutta pidettiin pääsääntöisesti turmiollisena. Jätettyään maallisen vaelluksensa, Tamperetar on liihotellut siellä täällä antamassa uudistumisvoimaa ihmisille.

Antaa kehityksen laukata ja kaupungin kehittyä.

LOHIKÄÄRME: TUULA HUUVA

Veistäjä Pasi Ahokas

Oletko koska miettinyt, mistä Naistenlahden voimala on saanut nimensä?

1970-luvulla silloinen presidenttimme Urho Kekkonen oli avaamassa uutta ohitustietä, kun "jostain syystä" hänen karvahattunsa putosi maahan ja kieri ylämäkeen 30 metriä. Kun adjutantti nosti päähineen, havaittiin, että hatun lämpötila oli noussut yli kriittisen pisteen ja osa karvoista oli kärventynyt. Pikaisissa kenttätutkimuksissa saatiin selville, että maaperän lämpötila 50 senttimetrissä oli yli 100 celsiusastetta. Asialle ei voinut olla kuin yksi järkeenkäyvä selitys: hattukuoppa sijaitsi lohikäärmeen luolan päällä. Ja niin olikin. Luolassa sijaitsee lohikäärmeitten emäntäkoulu ja nykyään se tuottaa kaiken Tampereella tarvittavan kaukolämmön.

Energianlähde julistettiin valtionsalaisuudeksi ja strategisista-, poliittisista- ja hämäyssyistä paikalle rakennettiin "voimalaitos" – ethän kerro kenellekään.

KRISTIINA KIIRUNEN

Veistäjä Eeva Karhu

Kristiina Kiirunen huolehtii siitä, että Tampereen joukkokuljetusvälineet ja niiden operoijat ovat kunnossa. Jäniksensä selässä edestakaisin loikkiva Kristiina on kiireinen nainen, mutta yrittää aina välillä valistaa myös kaupunkilaisia joukkoliikennekäyttäytymisen jalolla saralla.

Eli ensi kerralla, kun Nyssessä kuulet takaasi pupumaista mussutusta, kannattaa vilkaista, tukitko käytävän tai oletko heittänyt banaaninkuoren taas jonkun lastenvaunuihin.

---

Jääveistosteltta oli avoinna 30.11.2019–2.2.2020 klo 11–19.

---

Talven 2018–2019 näyttelyn jääveistokset ja veistäjät